Näyttäviä naisia jonossa – se on sorkkahoitajan arkea

Mitä sulle kuuluu? Välillä jotkut asiat onnistuvat, mutta onhan tämä raskaasta aikaa,

vai kuinka?
Kävin kotikäynnillä Orawan ja Okadian luona. Ne ovat maailmaa nähneitä naisia: ovat
käyneet isolla kirkolla asti ihan vain näyttäytyäkseen. Nyt on niilläkin liikkumiset
vähissä, vaikka sorkkahoitaja teki pedikyyrit viimeisen päälle.
Orawa on rodultaan jersey, kevytrakenteinen lypsylehmä. Rotu on maailman toiseksi
tunnetuin. Suomessa määrä on vielä melko pieni, mutta kasvava (tietää Faba 2019).
Okadi on puolestaan arvonsa tunteva holstein-rouva. Se ei käskemällä telineeseen
tule, mutta kun isäntä talutti, niin hyvin seurasi.
Oli siellä tilalla hoidettavana vajaat 30 muutakin lehmärouvaa. Hyvin kulki liikenne
telineeseen, eikä sorkkaterveydessä ollut mitään ihmeellistä.
Pakkanen välillä vähän haittaa sorkkahoitajan työntekoa. Vastapainona ovat onneksi
kuumat harrastukset. (Kai muistatte pizzauunin suotuisan lämpötilan?)


Voi pappi, mitä puhut
Kuumeni muuten sappikin sorkkahoitajalla ja monella muulla, kun pappi puhui. Osa
erosi tai sanoi eroavansa kirkosta. Kaikki eivät edes kohua huomanneet, niin kuin
aina.
Enkä nyt tarkoita mitään väkevää saarnaa, vaan Kirkko ja kaupunki -lehden blogia,
jossa Kuula tykitti sellaista puhetta, että liekö kulkutauti sekoittanut päänsä. Niinkö
tuo tosiaan vertasi kotieläintiloja keskitysleiriin?
Eikö se mene niin, että poliisi on poliisi 24 h? Sama papilla. Tämä oli onneksi vain
yksittäisen papin oma kirjoitus. Googlella sitä et enää löydä. Parempi niin.


Pizzaa roomalaisittain
Tähän asti päästy, eikä pizzaa ole mainittu, pizzauuni vasta kerran sivulauseessa.
Että olenko paistanut ja maistanut? No mitäpä luulette? Kyllä.
Entä mitenpä tuo liikkuminen? Ei kun uunia on pitänyt lämmittää. Se on niin
pakkasia pitänyt.
Yksi kaveri kysyi, että laitanko täytteet grammoina. Vastasin, että fiiliksen mukaan,
mutta aika nuukasti. Sen oli kuulemma kuvista huomannut.
En tiedä, lähteekö se nälkä, jos revittelee ja lisää kinkkua 40 grammaa, juuston
tuplana ja vielä joku ekstratäyte. Kas kun tekee ohutta ja rapeaa, niin siinä maistuvat
sekä leipä, tomaattikastike että myös ne vähäiset täytteet. Kokonaisuus ratkaisee.
Jos muita täytteitä haluaa, niin sitä varten sitten toinen pizza.


Aurajuustoa?
Siitä tulikin mieleen, että laittaisiko seuraavaksi leipäjuustoa ja salamia? Vai ehkä
perunapizza ja siihen lisäksi aurajuustoa? No, pyyhkikäähän suupielet.
Tämä ei ole mainos, mutta totean vaan: Valion Aurajuustoa ei pysty kopioimaan. Siitä
jos tykkäät, niin tykkäät isosti.
Sorkkahoitaja on sitä mieltä, että pizza on hyvää, varsinkin muiden tekemä.
Makuasioista voidaan toki väitellä. Välillä tulee tehtyä itsekin erinomaista lättyä, ja
aina kuitenkin ihan kelpo syötävää. En tiedä uskaltaako pizzasta tehdä enää
päivityksiä sosiaaliseen mediaan. Joutuu pian paistamaan urakalla.
Facebookin mukaan muutama kaverikin harrastaa nykyään pitkiä nostatusaikoja.
Mistähän sellainen buumi?


Sorkkahoitaja somessa
On sitä sorkkahoitaja miettinyt sosiaalisessa mediassa markkinointiakin ja
markkinointia noin yleensä.
Eräältä yrittäjältä kysyin, miksei hänellä ole kotisivuja. Ei kuulemma ole tarvetta.
Minä olen sitä mieltä, että yritys ilman kotisivuja on tänä päivänä kuin sorkka ilman
huoltoa tai pizza pullajauhoista. Eli laitoin sitten sorkkahoitajan Facebookmarkkinoinnin tulille. Pärstä näkyy ja jokunen lehmäkin. Katsotaan, mitä siitä tulee.
Niin, onhan se tämäkin markkinointia: raapustella olemattomilla kirjoitustaidoillaan.
Tekis nyt vaan niitä oikeita töitä niin kuin Maunuksela ja Hallikainen laulussaan.
Olisi muuten Markosta yksi muisto. Kun tarvetta kuskille ilmaantui, niin hänellä oli
kortti – traktori sellainen. Minulla ei ollut enää sitäkään.
Voi aikoja, voi traktorin pärinää ja tärinää. Tarinoita hyvin kerrottuja, keksittyjä,
koskettavia, elämän makuisia, rakastettuja. Välillä niitä löytää, joskus ne hukkuvat
kiireen ja suorittamisen taa.


Pitäisiköhän lähettää Markolle kortti?



Kaupin Ohawa eli orawa

0
Feed

Jätä kommentti